Sten Holm
Sten Alfred Holm (22. tammikuuta 1887 Pietarsaari – 2. kesäkuuta 1932 Kanada) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja tehtaanjohtaja. Hänen vanhempansa olivat tehtailija Johan Alfred Holm ja Maria Lovisa Påhlsson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1910 Toini Sofia Elisabet Holmströmin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kävi viisi luokkaa Pietarsaaren ruotsalaista yhteiskoulua. Hän teki vuonna 1908 opintomatkan Turkkiin tutkiakseen paikallista tupakanviljelyä.[1][2]
Jääkäriaktivisti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän toimi tupakkatehtailijana ollessaan jääkäriliikkeen värvärinä värväten miehiä jääkäripataljoonaan. Hän teki Pietarsaaren Uumajan etapin järjestämiseksi tiedustelumatkoja Holmöhön ja Uumajaan kesällä 1915 ja järjesti tämän etapin toiminnan syksyllä samana vuonna. Hänen urotyökseen laskettakoon tapaus, jossa hän vapautti Pietarsaaren poliisivankilasta jääkärietappimies Johannes Sandvikin ja joutui sen jälkeen pakenemaan Ruotsiin, mistä hän jatkoi matkaansa Saksaan.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksassa hän liittyi vapaaehtoisena sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 18. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella, Schmardenissa ja Aa-joella.[1][2] Hän sai Misse-joen taisteluiden ansiosta 2. lk. rautaristin toisena suomalaisena pataljoonassa heti gruppenführer Waseniuksen jälkeen[3] Hän oli komennettuna etappitehtäviin Suomeen 18. elokuuta 1916 – 5. marraskuuta 1916 välisen ajan. Hän osallistui vuonna 1917 järjestetyille moottoripyöräkursseille Libaussa.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen luutnanttina 7. helmikuuta 1918 ja saapui 3. maaliskuuta 1918 aselastia seuranneen komennuskunnan mukana höyrylaiva S/S Virgolla Vaasaan. Hänet sijoitettiin Valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi aluksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 17. maaliskuuta 1918 alkaen 6. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Näsilinnassa, Tampereella ja Kuokkalassa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 2. Jääkärirykmentissä, jonka nimi myöhemmin muuttui Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta 21. syyskuuta 1918 ja siirtyi Ab J. A. Holm Oy:n palvelukseen tupakkatehtaan johtajaksi, missä toimessa oli vuodet 1918–1926. Johtajan työnsä ohella hän toimi Pietarsaaren suojeluskunnan paikallispäällikkönä 1. elokuuta 1918 – 15. maaliskuuta 1920 ja esikunnan jäsenenä vuosina 1920–1926. Hän matkusti vuonna 1928 Kanadaan, missä kuoli 2. kesäkuuta 1932. Hänen tuhkansa siirrettiin myöhemmin Suomeen Pietarsaaren hautausmaahan.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki, 1933
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Suomalainen, Jaakko; Sundvall, Johannes; Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit II, Osakeyhtiö Sotakuvia: Kuopio 1933.